but somehow the paper stayed empty

i wanted to write down
exactly what I felt
but somehow
the paper stayed empty

and I could not have
described it any better

-wtm

Onko se kevät, kun ulkona on niin ruman näköstä, kun on harmaata? Onko se, että kohta loppuu yksi ajanjakso elämässä? Kun tietää, että vaikka nämä viimeiset kaksi kuukautta tulevat olemaan stressaavia ja kiireisiä, mutta että sen jälkeen on kesä, rauha ja hiljaisuus.

Tuntuu helpottavalta, kun ei tarvitse tehdä asioita. Ei tule tehtyä kunnolla loppuun asti, jättää kesken. Nukkuu aamulla liian kauan ja herää, kun pitäisi kohta olla jo koulussa. Ei jaksa keskittyä, tulee kotiin ja jää illaksi sänkyyn.

Blogissakin on ollut hiljaista. Ei ole sanottavaa, tai on, mutta mitään ei tule ulos. En pysty kirjoittamaan, en saa aikaiseksi. Olen pettynyt ja jännittää vaikka kaikki on hyvin. Epäonnistuminen pelottaa. Tulevaisuus stressaa. Blogin kätköissä lepää kymmenen luonnosta, joita tekisi mieli muokata ja julkaista, mutta toisella tasolla taas ei.

Myönnän, että olen väsynyt. En tajua miksi. Jo jonkin aikaa on ollut aika tyhjää sisällä, ei sellaista huonoa tyhjyyttä, eikä huonoa väsymystä. Vain tyhjyyttä ja väsymystä. Ei sellaista menettämistyhjyyttä tai sielunväsymystä. Tuntuu vaan fyysisesti tosi väsyneeltä, vaikka nukkuu ihan samoin kuin aina ennenkin.

Sanotaan, että nämä viimeiset kuukaudet ennen lomaa on stressaavia. Mutta eihän koulu stressaa, ei mikään stressaa, mutta väsyttää. No, se siitä. Se menee ohi, niinkuin kaikki muukin. Jossain vaiheessa.

Seela