pieniä tekoja maailman pelastamiseksi?

Tammikuu, voi tammikuu. Luulin tuntevani itseni, mutta roskikseen olen kohta kaiken heittänyt. Miten paljon oma maailmankuva ja arvot muuttavatkaan ihmistä. Vuodenvaihteen jälkeen olen ajatellut urakalla. Ihan suoraan sanottuen välillä katoaa elämältä pohja, kun tajuaa kuinka pinnalla me eletään. Kuinka kaikka täällä on meille arkipäivää.

*tämän postauksen tarkoituksena ei ole saada ketään voimaan huonosti, tarkoitukseni on saada teidät ainakin miettimään ja ehkä jopa toimimaan

auringonpaistetta-postauksessani paljastin lopettavani lihan syömisen ja kokoajan tämä tuntuu aina vain paremmalta valinnalta. Tuntuu hyvältä. En tiedä, kuinka kauan ajattelin, vai ajattelinko todella ollenkaan ja toiminko vain? Suurimmat kiitokset kuuluvat eräälle vegaaniystävälleni, joten jos luet tätä tekstiä, niin laitan sulle pisteet tulemaan.

En aio totaalikieltäytyä lihasta, mutta jos on mahdollisuus valita, teen valinnan omasta mielestäni parempaan suuntaan. Mahtavaa, että perheeni hyväksyi valintani ja että siirtymä sujui helposti. Kalaa en vielä voi jättää pois, sillä sitä tulee syötyä perheessä tosi usein, enkä joka päivä aio laittaa omaa ruokaani. Ehkä sitten, kun asun yksin.

Päätökseni kasvissyönnistä sai minut kyseenalaistamaan muutakin. Omaa maailmankuvaani, omia arvojani ja niitä päätöksiä, valintojani. Sillä lopulta ne tekevät sen, mitä me olemme. Valintamme määrittävät meidät, se, miten päätämme toimia, mitä päätämme tehdä. Valitset, miten kohtelet muita ihmisiä, miten kohtelet itseäsi. Ja miten suhtaudut tähän paikkaan, missä me elämme.

♥♥♥

"Meren puolella, hieman lähempänä, hyppeli pieni orava umpimähkään sinne tänne lumessa. Hän oli oikein höpsy pieni orava; ajatuksissaan hän sanoi itseään aina "oravaksi, jolla on kaunis häntä."

Muuten hän ei juuri ajatellut usein eikä pitkän aikaa. Hän pikemminkin tunnusteli ja nuuhki. Juuri nyt hän oli tuntenut, että patja hänen pesässään alkoi käydä liian kovaksi, ja lähtenyt etsimään uutta.

Silloin tällöin hän mumisi itsekseen "patja...", ettei olisi unohtanut mitä oli etsimässä. Hän unohti niin helposti.

Orava hyppeli ristiin rastiin, milloin puiden lomaan, milloin jäälle, hän työnsi kuononsa lumeen ja mietti, katsoi taivaalle, pudisti päätään ja hyppeli taas eteenpäin.

Lopulta hän tuli luolan suulle ja pistäytyi sinnekin. Mutta jouduttuaan niin pitkälle hän ei enää jaksanut keskittyä vaan unohti kokonaan patjan. Hän istuutui sen sijaan hännälleen ja alkoi ajatella, että häntä voisi sanoa myös "oravaksi, jolla on kauniit viikset"."

- Muumit ja taikatalvi, Tove Jansson

♥♥♥

Äiti kysyy sitten, että miksi. Miksi haluan olla kasvissyöjä, mutta eikai siihen vain yhtä syytä ole. Se koostuu monista pienistä asioista. Vastaan pilke silmäkulmassa, että aion pelastaa kaikki maailman eläimet.

Minä todella uskon, että omilla valinnoilla me muokkaamme itseämme, mutta myös ihmisiä ympärillä ja maailmaa. Uskon, että se on kaikkien tarkoitus elämässä. Meidän tarkoitus on jollain pienellä tavalla muuttaa maailmaa. Ja me muutamme, koko ajan. Sitä minäkin haluan blogilla saavuttaa, siksi haluan vielä joskus olla kirjailija.

“The people who are crazy enough to think they can change the world are the ones who do.”

Se on niitä valintoja, aluksi riittää ihan pienet teot. Ollaan niinkuin Tove Janssonin orava ja hoetaan sitä yhtä patjaa, ettei unohdettaisi. Valitsen kaupassa hedelmille paperipussit, lakkaan ottamasta joka kerta muovipusseja.

Me elämme pinnalla. Sitä ei tajua ajatella. Me olemme pinnalla, me kellumme ja välillä uppoaa, mutta suurimmalla osalla ihmisistä on kellukkeet ja toimivat pelastusliivit. Yritetään tehdä niitä valintoja niin, että tuntuu hyvältä. Omissa rajoissa, mutta valintoja kuitenkin. Ehkä me todellakin pelastetaan maailma vielä joku päivä.

Ja loppuun vielä kiitos kaikille ihmisille, jotka inspiroivat ja joilta opin uusia asioita lähes päivittäin. Se on äärettömän arvokasta ja tärkeää, että ympäriltä todellakin löytyy tälläista tukea ja neuvoja.

Seela

Kommentit

Suositut tekstit